Meillä S Modessa ollaan uudistusten äärellä monessakin suhteessa. Liikkeen logo ja ulkoasu on jo käynyt läpi muodonmuutoksen ja tulevana viikonloppuna sisustus saa uuden raikkaan ilmeen pienen pintaremontin yhteydessä. Olen tosi innoissani tästä! Enkä pelkästään ulkoisista muutoksista vaan myös S Moden henki ja ”vibat” sai muutama viikko sitten uuden mausteen kun Annamaria Takala-McGuinn aloitti työnsä meillä.

Anna onkin todellinen ammattilaispelaaja hiusstylistien areenalla, 30 vuoden työkokemuksellaan ja edelleen intohimoinen työssään. Olemme entisiä työkavereita ja siksikin on ollut hauska aloittaa jälleen työt tutun tyypin kanssa. Itse olen elvyttänyt vanhoja taitojani jälleen myös meikkausten parissa ja innolla alan meikkejä tehdä liiketyössänikin.

Näiden uudistusten myötä olen paljon pohtinut myös yrittäjyyttä ja ”mindsettiä” liikkeenomistajankin näkökulmasta. Mitä voisin tehdä paremmin, mitä vahvuuksiani en osaa vielä valjastaa, olisiko minulla tarjota jotain uutta alallemme yhtenä työnantajana ja hiusalan kulttuurin luojana?

Olen nimittäin pitkään pohtinut pienyrittäjän asemaa parturikampaamoissa. Eräs seikka minua kaihertaa ja mitä en oikein ymmärrä. Miksi vuokratuolilaiset (eli tuolia vuokraavat yksinyrittäjät) asetetaan hyvin usein työntekijän (palkallisen) rooliin? Eikö olisi kumminkinpäin kannattavampaa tukea vuokratuolilaisen oman brändin luomista? Hehän kuitenkin maksavat vuokraa, tekevät omilla tuotteillaan (yleensä), työkaluillaan ja persoonallaan töitä. Luovat oman työnsä kuplan oman näköisellä työn jäljellä ja asiakaskunnallaan.

Hyvin usein tämä yksinyrittävä hiusmuotoilija varjostetaan liikkeen brändin alle ja vaikka näin ikäänkuin onkin, että he edustavat liikkeen mainetta ja ylipäätään brändiä. He ovat omia persooniaan, suunnittelijoita, teknisen ja taiteellisen työnsä luojia ja vastuullisia myös omasta työstään. Koen tämän perin suomalaisen tavan vanhanaikaiseksi. Mitä mieltä sinä olet?

Samalla mietin tavallaan hieman sivuten edellistä, ikäänkuin eroa parturi-kampaajan ja hiusmuotoilijan /-stylistin välillä. Mielestäni se on melko simppeli. Parturi-kampaajana peruskoulutuksen saaneena teet useimiten mitä pyydetään, teet tasaisen hyvää teknistä työtä, mutta luovempi suunnittelutyö ei oikein luonnistu. Siihen tarvitaan työvuosia, lukemattomia koulutuksia, ehtymätöntä muoto- ja värioppia, ehkä jopa erikoistumista tietylle alan saralle. Itselläni nämä ns. erikoistumiset liittyy erilaisiin vaalennustöihin ja luonnonkihariin hiuksiin hiuspohjan ja hiuksen anatomian tuntemuksen myötä. Hiusmuotoilijana teet mielelläsi asiakkaan pyynnöstä vapaalla kädellä, sillä asiakkaan täysi luottamus on tarjoiltu sinulle kultalautasella. Mielelläsi suunnittelet suuriakin muutostöitä, koska ruokit päivittäisessä työssäsi luovuuttasi.

Alallamme kaikki pienetkin nyanssit kulkevat käsi kädessä työn laadun kanssa. Oli kyse sitten liikkeen tyylistä, käytetyistä tuotteista, tarjotun asiakaspalvelun laadusta, aistittavissa olevista fiiliksistä henkilökunnan kemioissa tai ihan mistä vaan. Sillä alallamme työskentelee paljon hyvinkin herkkiä ja luovia taiteilijoita, joilta kyllä irtoaa juttua ja hymyä, varsinkin kun työpaikan asiat ovat hyvällä tolalla ja voi keskittyä täysin asiakkaaseen.

Tämä on ensisijaisesti liikkeen omistajan vastuulla edistää työpaikan kulttuuri avoimeksi, kevyeksi ja sellaiseksi, jossa jokainen liikkeen sisällä toimiva yrittäjä saa tulla esiin, kuulluksi ja sopeutua omalla persoonallaan tilaan ja tyyliin.

Minä henkilökohtaisesti toivon omassa työssäni olevani sellainen, jolle voi aina kertoa mieltä painavista ja myös ilahduttavista asioista.

Tällaisilla aatoksilla tällä kertaa,

Mahtavaa loppukesää ja nautinnollisia viimeisiä hellepäiviä toivotellen,

Saija